Kohti tasapainoa
Se tunne, kun pitkän tauon jälkeen avaa hoitolan oven.
Ihan vähän jännittää. Ei mua piikit jännitä, enemmänkin kieli- ja syke diagnoosit.
Sinnittelin aamukahvin suhteen, mutten päässyt ihan absoluuttiseen nolla toleranssiin. Katselin työpaikan vessan peilistä vielä ennen lähtöä miltä kieli näyttää, muttei se näyttänyt mulle miltään.
Rauhallinen hoitohuone ja taustalla soiva hiljainen musiikki karkottavat jännityksen.
Joskus alku aikoina, ensimmäisiä kertoja ollessani akupunktiossa, neuloja oli paljon ja osa oli varmastikin laitettu sellaisiin kohtiin, jotka hoitivat paniikkihäiriöitä. Joskus tuntui, että maatessani neulojen hoitaessa hommaa, tunsin tutun paniikki keinutuksen.
Yhtään kohtausta ei ole tullut kuitenkaan moniin vuosiin, mutta se muistuttaa sillointällöin olemassa olostaan, varsinkin aamuisin. Se on kai mun matkakumppanini koko elämäni ajan, joskus se on täysin hiljaa ja huomaamaton, toisinaan se muistuttaa olemassaolostaan. Se on kai mun sisäinen varoitus ääni, se muistuttaa inhimillisestä jaksamisesta ja käskee karsimaan liikaa kuormaa.
Alun keskustelun ja tilanne katsauksen jälkeen, hoitaja, Elli, oli tehnyt päätöksen mitä ja miten tällä kertaa hoito tapahtuu.
(Tässä kohtaa luottamuksen hoitajan ammattitaitoon täytyy olla täydellinen, jotta tälläinen hermoilija pystyy rentoutumaan ja onhan kyseessä ei enempää tai vähempää kuin oma terveys.)
Mä olen aina ollut onnekas, mulla on ollut kaikki hyvin ammattitaitoisia ja työhönsä tarkasti paneutuvia ihmisiä. Kiitos heille.
Tämän kerran hoitojakson alkoi kahden vuoden tauon jälkeen.
Kahteen vuoteen oli mahtunut paljon kaikenlaista, pääpiirteittäin tilanne, josta nyt lähdettiin liikkeelle:
Takana toipuminen mykoplasmasta, kiireinen ja melko fyysinen kesä tiluksilla ja mansikkamaalla, hektinen muutto ja remontti. Energiat eivät olleet ihan huipussa muttei ihan säästöliekilläkään menty. Ruokahalu vaihteli päivästä ja vatsan toiminnasta riippuen. Rytmihäiriöitä oli ollut koko kesän, enemmän ja vähemmän. Sellainen jännä olo rintakehässä, jotenkin raskas tai painava.
Elli oli tehnyt hoito päätöksen kaiken kerrotun, kieli-ja syke tutkimisen jälkeen, olisi järkevää aloittaa kokonais valtaisella elimistön tasapainotuksella.
Kielessä oli näkynyt elimistön sisältävän kuumuutta ja "pallukoita", jotka kertoivat rytmihäiriöistä.
En tuntenut neulojen laittoa, koska kipua tai edes pientä nipistelyä ei tuntunut missään kohtaa.Ainoastaan jalkaterässä tai nilkan alueella tuntui jotain, mutta jalat ovat mulla erityisen herkkää aluetta.
Neuloitus alkoi tehota jo muutaman minuutin jälkeen. Jalat alkoivat vapista itsekseen ja alaselässä alkoi lämmittää. Päähän tuntui virtaavan verta ja alkava päänsärky takaraivolla tykytteli kiivaammin, muttei häiritsevästi.
Suljin silmät ja hengittelin kevyesti. Jokin pieni, ehkä äänetön napsaus kuului jostain kehosta ja ilma alkoi kulkea uudella tavalla, vapaammin. Yskitti hieman, keuhkot alkoivat puhdistaa itseään ja vatsasta kuului hassua paukkumista. Annoin uuden energian virrata vapaasti ja nautin jokaisesta uudesta tunteesta.
Hoitotunti kului kuin siivillä ja hoidon loppuvaiheessa, neulojen poiston jälkeen oli jalkaterien vyöhykepisteiden vuoro tulla huomioiduksi. Ellin painallukset eri pisteissä eivät olleet kivuliaita ja kova kouraisia, mutta sormien osuessa "oikeisiin" pisteisiin, se tuntui hetken sietämättömältä.
Lonkka ja alaselkä pisteet kantapään sisemmässä alkupäässä tuntuivat suoraan alaselässä. Lonkkia kolotti hoidon jälkeen noin puolen tunnin verran, ihan niinkuin Elli oli sanonutkin, että kipua saattaisi tulla. Sen puolen tunnin lonkka säryn jälkeen, ei sellaista kipua ole ollut.
Aiemmin, noin vuoden verran,lonkkasärky on ollut pahimmillaan yöllä, joten nukkuminen vaikeutui useasti noin 2-4 tunnin pätkiin. Heräsin kipuun ja oli pakko vaihtaa asentoa tai nousta kokonaan hetkeksi jalottelemaan. En ole koskaan aiemmin kärsinyt kivuista, joten päättelin niidenkin liittyvän vaihevuosi oireiluun, ehkä seisomatyöllä, iällä, nuoruuden lukuisilla liikunta harrastuksilla oli osuutensa.
Olen itse pohdiskellut ja kuulostellut, mikä on pahin lonkkasärky aika kuukaudessa ja niinhän se taitaa olla, että kaksi asiaa on aika merkittävää minun kohdallani. Ennen menkkojen alkamista, noin viikon verran on kivun huippu hetki.
Iltaisin teen 4 tehokasta venytystä kohdistettuna lonkkiin, takareisiin ja alaselkään. Ne ovat helpottaneet tilannetta merkittävästi.
Tosin alaselkä joutuu koville myös huimaamisen takia, jolloin huomaamattani jännitän jalat ja selän.
Hoidon loputtua, jo siinä vaiheessa kuin puin vaatteet päälleni, tunsin olossani kertakaikkisen muutoksen.
Hengitys kulki vapaasti, kuin itsestään. Rinta-alassa tuntunut raskaus tai paine oli poissa ja näkökyky oli parantunut huomattavasti. Koko keho tuntui rauhalliselta ja pieni kävely matka autolle tehosti vaikutusta.
Ihmettelin useaan kertaan, kuinka yksi hoitokerta sai näin suuren muutoksen aikaan. Energiaa on ollut huikea määrä ja yöunet ovat olleet huomattavasti paremmat ja ennenkaikkea palauttavat.
Olen nukahtanut heti sänkyyn päästyäni ja nukkunut rauhallisesti kellon soittoon saakka.
Kehon tasapainotus oli todella tepsinyt ja moni asia oli loksahtanut kohdilleen. Keho oli palautuut takaisin omaan tasapainoonsa ja se, jos mikä on uskomattoman hieno tunne.
Seurava aika varattiin kahden viikon päähän, jolloin käsitellään alaselkää ja hartioita.
Huomattuja muutoksia hoidon jälkeisinä päivinä:
Virtaa on riittänyt jokaiselle päivälle ja sydän on pysynyt täsmälleen oikeassa rytmissä muljahtelematta kertaakaan ylimääräisiä muljauksia.
Ajanjaksoon osui myös noin 10 tuntia ylityötä, joka ei ole väsyttänyt normaalia työpäivää enemmän.
Yhden työuupumuksen läpikäyneenä olen oppinut kuuntelemaan kehoani tarkemmin. Tämän ikäinen ja kokoinen keho ei ole yhtä kestävä kuin mun energia buustit, joten olen tehnyt fyysiset työt kehoani tarkasti seuraten. Joskus iltapäivisin on tuntunut voimakasta huimausta ja olen levännytpiikkimatolla sen minkä olen tuntenut tarpeelliseksi.
Ruokailu on edelleen ollut mitä sattuu, eli turhan huolimatonta. Tunnen nälän tunne tulee joskus puolen päivän aikaan. En välttämättä ole ehtinyt tai malttanut syödä silloin ja se kostautuu myöhemmin.
Vieläjäi mulle parantamisen varaa omassa kehon hyvinvoinnissa ja huolenpidossa, mutta askel kerrallaan taas kohti hyvää oloa ja ennenkaikkea ennaltaehkäisyä.
Jos olet ajatellut tai edes hiukkaakaan pohtinut kokeilla akupunktion kokonaisvaltaista hoitoa, voin suositella lämpimästi.
Mikä olisi tärkeämpää kuin itsestään huolehtiminen ja hyvästä olosta kiinni pitäminen.
Ja sen kun vielä muistaa, että juuri sinä olet sen arvoinen.💕
Ihan vähän jännittää. Ei mua piikit jännitä, enemmänkin kieli- ja syke diagnoosit.
Sinnittelin aamukahvin suhteen, mutten päässyt ihan absoluuttiseen nolla toleranssiin. Katselin työpaikan vessan peilistä vielä ennen lähtöä miltä kieli näyttää, muttei se näyttänyt mulle miltään.
Rauhallinen hoitohuone ja taustalla soiva hiljainen musiikki karkottavat jännityksen.
Joskus alku aikoina, ensimmäisiä kertoja ollessani akupunktiossa, neuloja oli paljon ja osa oli varmastikin laitettu sellaisiin kohtiin, jotka hoitivat paniikkihäiriöitä. Joskus tuntui, että maatessani neulojen hoitaessa hommaa, tunsin tutun paniikki keinutuksen.
Yhtään kohtausta ei ole tullut kuitenkaan moniin vuosiin, mutta se muistuttaa sillointällöin olemassa olostaan, varsinkin aamuisin. Se on kai mun matkakumppanini koko elämäni ajan, joskus se on täysin hiljaa ja huomaamaton, toisinaan se muistuttaa olemassaolostaan. Se on kai mun sisäinen varoitus ääni, se muistuttaa inhimillisestä jaksamisesta ja käskee karsimaan liikaa kuormaa.
Alun keskustelun ja tilanne katsauksen jälkeen, hoitaja, Elli, oli tehnyt päätöksen mitä ja miten tällä kertaa hoito tapahtuu.
(Tässä kohtaa luottamuksen hoitajan ammattitaitoon täytyy olla täydellinen, jotta tälläinen hermoilija pystyy rentoutumaan ja onhan kyseessä ei enempää tai vähempää kuin oma terveys.)
Mä olen aina ollut onnekas, mulla on ollut kaikki hyvin ammattitaitoisia ja työhönsä tarkasti paneutuvia ihmisiä. Kiitos heille.
Tämän kerran hoitojakson alkoi kahden vuoden tauon jälkeen.
Kahteen vuoteen oli mahtunut paljon kaikenlaista, pääpiirteittäin tilanne, josta nyt lähdettiin liikkeelle:
Takana toipuminen mykoplasmasta, kiireinen ja melko fyysinen kesä tiluksilla ja mansikkamaalla, hektinen muutto ja remontti. Energiat eivät olleet ihan huipussa muttei ihan säästöliekilläkään menty. Ruokahalu vaihteli päivästä ja vatsan toiminnasta riippuen. Rytmihäiriöitä oli ollut koko kesän, enemmän ja vähemmän. Sellainen jännä olo rintakehässä, jotenkin raskas tai painava.
Elli oli tehnyt hoito päätöksen kaiken kerrotun, kieli-ja syke tutkimisen jälkeen, olisi järkevää aloittaa kokonais valtaisella elimistön tasapainotuksella.
Kielessä oli näkynyt elimistön sisältävän kuumuutta ja "pallukoita", jotka kertoivat rytmihäiriöistä.
En tuntenut neulojen laittoa, koska kipua tai edes pientä nipistelyä ei tuntunut missään kohtaa.Ainoastaan jalkaterässä tai nilkan alueella tuntui jotain, mutta jalat ovat mulla erityisen herkkää aluetta.
Neuloitus alkoi tehota jo muutaman minuutin jälkeen. Jalat alkoivat vapista itsekseen ja alaselässä alkoi lämmittää. Päähän tuntui virtaavan verta ja alkava päänsärky takaraivolla tykytteli kiivaammin, muttei häiritsevästi.
Suljin silmät ja hengittelin kevyesti. Jokin pieni, ehkä äänetön napsaus kuului jostain kehosta ja ilma alkoi kulkea uudella tavalla, vapaammin. Yskitti hieman, keuhkot alkoivat puhdistaa itseään ja vatsasta kuului hassua paukkumista. Annoin uuden energian virrata vapaasti ja nautin jokaisesta uudesta tunteesta.
Hoitotunti kului kuin siivillä ja hoidon loppuvaiheessa, neulojen poiston jälkeen oli jalkaterien vyöhykepisteiden vuoro tulla huomioiduksi. Ellin painallukset eri pisteissä eivät olleet kivuliaita ja kova kouraisia, mutta sormien osuessa "oikeisiin" pisteisiin, se tuntui hetken sietämättömältä.
Lonkka ja alaselkä pisteet kantapään sisemmässä alkupäässä tuntuivat suoraan alaselässä. Lonkkia kolotti hoidon jälkeen noin puolen tunnin verran, ihan niinkuin Elli oli sanonutkin, että kipua saattaisi tulla. Sen puolen tunnin lonkka säryn jälkeen, ei sellaista kipua ole ollut.
Aiemmin, noin vuoden verran,lonkkasärky on ollut pahimmillaan yöllä, joten nukkuminen vaikeutui useasti noin 2-4 tunnin pätkiin. Heräsin kipuun ja oli pakko vaihtaa asentoa tai nousta kokonaan hetkeksi jalottelemaan. En ole koskaan aiemmin kärsinyt kivuista, joten päättelin niidenkin liittyvän vaihevuosi oireiluun, ehkä seisomatyöllä, iällä, nuoruuden lukuisilla liikunta harrastuksilla oli osuutensa.
Olen itse pohdiskellut ja kuulostellut, mikä on pahin lonkkasärky aika kuukaudessa ja niinhän se taitaa olla, että kaksi asiaa on aika merkittävää minun kohdallani. Ennen menkkojen alkamista, noin viikon verran on kivun huippu hetki.
Iltaisin teen 4 tehokasta venytystä kohdistettuna lonkkiin, takareisiin ja alaselkään. Ne ovat helpottaneet tilannetta merkittävästi.
Tosin alaselkä joutuu koville myös huimaamisen takia, jolloin huomaamattani jännitän jalat ja selän.
Hoidon loputtua, jo siinä vaiheessa kuin puin vaatteet päälleni, tunsin olossani kertakaikkisen muutoksen.
Hengitys kulki vapaasti, kuin itsestään. Rinta-alassa tuntunut raskaus tai paine oli poissa ja näkökyky oli parantunut huomattavasti. Koko keho tuntui rauhalliselta ja pieni kävely matka autolle tehosti vaikutusta.
Ihmettelin useaan kertaan, kuinka yksi hoitokerta sai näin suuren muutoksen aikaan. Energiaa on ollut huikea määrä ja yöunet ovat olleet huomattavasti paremmat ja ennenkaikkea palauttavat.
Olen nukahtanut heti sänkyyn päästyäni ja nukkunut rauhallisesti kellon soittoon saakka.
Kehon tasapainotus oli todella tepsinyt ja moni asia oli loksahtanut kohdilleen. Keho oli palautuut takaisin omaan tasapainoonsa ja se, jos mikä on uskomattoman hieno tunne.
Seurava aika varattiin kahden viikon päähän, jolloin käsitellään alaselkää ja hartioita.
Huomattuja muutoksia hoidon jälkeisinä päivinä:
Virtaa on riittänyt jokaiselle päivälle ja sydän on pysynyt täsmälleen oikeassa rytmissä muljahtelematta kertaakaan ylimääräisiä muljauksia.
Ajanjaksoon osui myös noin 10 tuntia ylityötä, joka ei ole väsyttänyt normaalia työpäivää enemmän.
Yhden työuupumuksen läpikäyneenä olen oppinut kuuntelemaan kehoani tarkemmin. Tämän ikäinen ja kokoinen keho ei ole yhtä kestävä kuin mun energia buustit, joten olen tehnyt fyysiset työt kehoani tarkasti seuraten. Joskus iltapäivisin on tuntunut voimakasta huimausta ja olen levännytpiikkimatolla sen minkä olen tuntenut tarpeelliseksi.
Ruokailu on edelleen ollut mitä sattuu, eli turhan huolimatonta. Tunnen nälän tunne tulee joskus puolen päivän aikaan. En välttämättä ole ehtinyt tai malttanut syödä silloin ja se kostautuu myöhemmin.
Vieläjäi mulle parantamisen varaa omassa kehon hyvinvoinnissa ja huolenpidossa, mutta askel kerrallaan taas kohti hyvää oloa ja ennenkaikkea ennaltaehkäisyä.
Jos olet ajatellut tai edes hiukkaakaan pohtinut kokeilla akupunktion kokonaisvaltaista hoitoa, voin suositella lämpimästi.
Mikä olisi tärkeämpää kuin itsestään huolehtiminen ja hyvästä olosta kiinni pitäminen.
Ja sen kun vielä muistaa, että juuri sinä olet sen arvoinen.💕
Kommentit
Lähetä kommentti