Valon pisarat

Syys siivous... kovalla vimmalla ja tarmolla on hinkattu hanat ja kaakelit kiiltämään.  On putsattu ja puunattu, katosta lattiaan. Tarve perinpohjaiseen siivoukseen on ollut valtava. On ollut lähes pakonomainen tarve saada jokainen tahra, kiven muru, läiskä ja villakoira pois nurkista. Tämä siivous ei ollut verrattavissa normaaliin viikko- tai kuukausi siivoukseen, tämä oli ihan omaa luokkaansa. Todellisuudessa en edes tiedä, mitä yritin puhdistaa, ehkä lukuisia tahroja ja pinttymiä itsestäni. Ehkä halusin " pestä silmäni", puhdistaa korvani ja luoda nahkani uudestaan, pois kaikista entisistä pinttymistä. Halusin ehkä nähdä ja kuulla jotain uutta ja paljon tarkemmin kuin ennen. Siivous intoa kesti 2 ja puoli vuorokautta. Perjantai-iltana en enää siivonnut fyysisesti, oli aika siivota keho ja mieli, tyhjentää ja puhdistaa "sisäinen roskis". Samin ilmoitus hoitosessiosta osui silmiini  viime tingassa, mutta ehdin vielä mukaan. Istuin rennosti sohvalle heti ilm...

26.11.2015 torstaina, oli Juhan toinen hoitopäivä Lahdessa. Tälläkin kertaa hoidettavia oli 4 henkilöä ja postaukseni tällä kertaa tulee täysin eri näkökulmasta. Ensimmäisenä oli 12 vuotias nuori neiti, joka kärsii voimakkaista ja hyvin usein toistuvista rajuista migreeni kohtauksista. Kohtaukset häiritsivät lapsen koulun käyntiä, harrastusta ja vapaa-ajan viettoa. Hoidon jälkeen tyttö nauraa kikatti, miten hän oli viimeistään siinä kohtaa "revennyt" nauruun, kun Juha oli hangannut selästä, se oli kutittanut. Lapsen olemus oli muuttunut silmin nähden 2 tunnin hoidon aikana, tyttö oli kuin toinen ihminen. Posket punoittivat ja elo ja ilo loisti silmissä. Äiti oli huojentunut tyttären suuresta muutoksesta. Kolmas hoidettava oli 17-vuotia nuori neiti, jonka vaivana oli myös pitkittyneet päänsärky jaksot ja migreeni. On tullut melkein tavaksi joka aamuinen kova päänsärky / migreeni . Migreeniin määrättyjen lääkkeiden teho alkoi olla mitätön. Sain luvan  Juhal...

Härdelli ja monien asioiden suma oli taklannut minut tyysti laitaa vasten. En enää tiennyt mistä päästä aloittaisin asioiden vyyhtiä selvittämään, mikä olisi kiireellisin, mitkä pitäisi sivuuttaa ja mitkä huomata. Työpaikalla oli isoja muutoksia ja viimeiset puoli vuotta en ole oikein muuta tehnyt kuin työtä. Se alkoi tuntua kropassa ja kampaamo käynnin yhteydessä sain 15 minuuttia lymfahierontaa jalkoihin. Se auttoi ja muutaman yön nukuin huomattavasti paremmin kuin pitkään aikaan. Olen nimittäin koko talven kärsinyt ärsyttävästä issias kivusta. Eikä sen tuloa ole voinut ennakoida, milloin nyhtää oikeasta tai vasemmasta hermosta. Yöt ovat olleet vaikeita, joka kerta kääntyessäni, olen herännyt kipuun ja kääntyminen on tuskaisen työn takana. Äiti, minun oma äitini on mennyt huonompaan suuntaan kohinalla, enkä ole voinut olla ajattelematta kaikkia uhkakuvia mitä edessä olisi. Olen menettänyt äidin jo vuosia sitten, alkoholille. Nämä ajat ovat haastavia, äiti on kuitenkin äiti ja teke...

Istua kökötin sängyn laidalla. Valmistelin mielessäni kohta alkavaa energia buustia ja kuvittelin, että syksy toisi mukanaan rauhallisen, lähinnä hempeän lievän keinumaisen buustauksen. Koko kroppa oli jumissa ja kireällä, samoin päästä nousi miltei käsin kosketeltavissa oleva höyry. Arjessa mentiin jossain väsymyksen ja pakko jaksaa-olotilan välillä. Pää on ollut sumun ja usvan valtaama ruuhkaantunut suurkaupungin katu. Nykäys oli kova. Niin kova ja äkkinäinen, että horjahdin sängyltä. Jalan sain kuitenkin tukevasti lattialle, niin etten rojahtanut pitkin pituuttani. Lähtö laukaus oli tullut, enkä jäänyt enempää aikailemaan vaan siirryin tukevasti keskemmälle leveää vuodetta. Silmät kiinni ja laput silmille, kuittaus Samilta, taas mennään. No mentiin eikä meinattu. Valo näyttäytyi vaalean vihreänä juovana, joita sateli reilusti. Ummistettujen silmäluomien alla värit liikkuivat omaa tahtiaan, välillä heitellen kirkkaita muodostelmia. Jalkapohjia pakotti. Joku kai ampui terävä kärki...

Varovasti oijoin itseäni suoraksi. Auringon säteet osuivat silmiini pienen ikkunan raosta. Raotin verhoa ja valoa tulvi sisään. Olin nukkunut koko yön heräämättä kertaakaan, se oli epätavallista. Yleensä heräilen säännöllisesti, viimeistään puoli kaksi. Tuntui hyvältä suoristaa jalkoja, selkää ja varsinkin päätä, joka liikkui niin kuin sen kuuluikin liikkua. Aamu oli niin kaunis ja hiljainen, etten voinut muuta kuin kiitollisena istua mökin rappusilla pipo kallellaan ja katsella ympärilleni. Sanoja ei ollut, oli vain äärettömän suuri kiitollisuus uudesta, vasta alkaneesta päivästä. Eilen olin onnistunut saamaan työpaikan ilmastoinnin puhaltaessa kylmää ilmaa niskani ja hartiani täysin lukkoon. Päätä ei voinut kääntää kumpaankaan suuntaan ilman viiltävää kipua ja pistoa. Mä tyydyin kohtalooni ja mennä tohotin pää kenossa. Joku asiakas nauroi, olenko nielaissut rautakangen. Sellainen olo mulla olikin, notkea kuin rautakanki. Niska kipu yltyi ja alkoi särkeä päätä ja silmiä. Viikko ol...

Energia buusti oli sovittu keskiviikko illalle. Sillä viikolla oli suunnitelmia ainoastaan yhdelle illalle, mutta kun kyseessä on mun elämä ja mun aikataulut, jälleen kerran mikään ei mennyt niin  kuin elokuvissa. Keskiviikko iltana seisoa törötin kassan takana, tuuraamassa, josta oli tullut jo enemmänkin tapa kuin poikkeus. En kerennyt liikahtaa pois kassa -alueelta sovittuun aikaan, vaan olosuhteiden pakosta jäin seisomaan paikoilleni. Jotenkin kiukutti, kun ajattelin missaanneeni koko buustin tämän ainaisen ja jatkuvan työni takia. Mutta, niinkuin aina, energia kulkee, olinpa mä paikoillani ja rentoutuneena sitä vastaanottamassa, tai sitten tosiaan työpisteellä. Energiaa alkoi virrata ja mä otin vaivihkaa porrasjakkaran ja istuuduin alas. En voinut missään tapauksessa keskittyä ainoastaan fiilistelemään valon lähetystä, mutta rauhoituttuani paikoilleni alkoi tapahtua. Keinutti, pyöritti ja olkapäille laskeutui painavat kädet. Ne painoivat paikoilleen ja jostain syystä, myy...