Osa kokonaisuutta
Varovasti oijoin itseäni suoraksi. Auringon säteet osuivat silmiini pienen ikkunan raosta. Raotin verhoa ja valoa tulvi sisään. Olin nukkunut koko yön heräämättä kertaakaan, se oli epätavallista. Yleensä heräilen säännöllisesti, viimeistään puoli kaksi. Tuntui hyvältä suoristaa jalkoja, selkää ja varsinkin päätä, joka liikkui niin kuin sen kuuluikin liikkua. Aamu oli niin kaunis ja hiljainen, etten voinut muuta kuin kiitollisena istua mökin rappusilla pipo kallellaan ja katsella ympärilleni. Sanoja ei ollut, oli vain äärettömän suuri kiitollisuus uudesta, vasta alkaneesta päivästä. Eilen olin onnistunut saamaan työpaikan ilmastoinnin puhaltaessa kylmää ilmaa niskani ja hartiani täysin lukkoon. Päätä ei voinut kääntää kumpaankaan suuntaan ilman viiltävää kipua ja pistoa. Mä tyydyin kohtalooni ja mennä tohotin pää kenossa. Joku asiakas nauroi, olenko nielaissut rautakangen. Sellainen olo mulla olikin, notkea kuin rautakanki. Niska kipu yltyi ja alkoi särkeä päätä ja silmiä. Viikko ol...