TUULEN VIEMÄÄ
Mä rakastan vaihtoehtoisia hoitomuotoja ja kai elämän tehtäväkseni on tullut kokeilla, kaikenlaista.
Hankalaksi sen tekee vain se seikka, etten uskalla ihan kaikkien käsittelyyn mennä, varsinkaan jos kysymyksessä on täysin tuntematon ihminen eikä kukaan tuttu tai tutun tuttu tai edes puoli tuttu ole käynyt tai edes tietoinen ihmisestä.
Mä huomion noin puoli vuotta sitten erään parantajan facesta. Mä seurailin hänen työskentelyään sieltä käsin ja katselin kuvia. Osallistuin muutamiin hänen etä hoitoihin ja varmistuin siitä, että tässä olisi ihminen, joka on joka solullaan perehtynyt siihen mitä tekee, kunnioittaen arvoja ja jokaisen omaa tahtoa, sillä arvokkuudella mikä vastasi omaa käsitystäni energiahoitojen luonteesta.
Pyörittelin mielessäni jonkin aikaa ajatusta Juhan hoitoon menosta. Jostain syystä jännitti, vaikka luottamus olikin syntynyt jo aiemmin, edellä mainittujen asioiden johdosta. Mä en ollut koskaan tavannut häntä.
Laitoin varovasti viestiä kysyen hintaa, hoidon pituutta ja muita ihan käytännön asioita. Puhuttiin kuitenkin pääkaupunkiseudulla tapahtuvasta hoidosta, eikä minulla ollut mitään käsitystä hinta tasosta.
Täällä, omalla paikkakunnallani 45 minuutin hoito maksaa n. 55-60€.
Oletin hoidon olevan 100e luokkaa, jonka olisin kyllä maksanut, ei siinä mitään. Halusin vaivoihin helpotusta ja se olisi ollut vielä siedettävä hinta.
Sain vihdoin kerättyä rohkeuteni ja soitin. Ensimmäisellä soitto yrityksellä puhelu katkesi melkein ensimmäisen tuuttauksen jälkeen. Sen jälkeen meni muutama tunti ennenkuin uskalsin yrittää uudelleen.
Juha vastasi ja sain ajan 3 viikon kuluttua.
Tuon 3 viikon aikana mietin paljon, koska mua jännitti. Mä niin toivoin, siis ihan koko pienen sydämeni voimin, että mua vastassa olisi rauhallinen, ystävällinen ja taitava hoitaja, eikä "tarramies". Tarramiehellä tarkoitan semmoisia miehiä, joiden kanssa ei oikeasti voi puhua chätissä(kään) mitään, vaan tulee tarrakaupasta ostettuja tarroja. Mä arvostan edelleen ajatusten vaihtoa ja sitä, että puhutaan oikeasti sanoilla.Mä olen niin yksinkertainen ihminen, etten välttämättä ymmärrä jos kysyn ja vastaus on joku tanssiva hiiri, jolla on korvalaput korvilla. Mitä mun pitäisi siitä ymmärtää. En tiedä.
Edellisenä iltana, ennen nukahtamista ajattelin seuraavan päivän hoitoa. Päässäni alkoi oikea neljän ruuhka ja päälimmäiseksi mieleeni nousi oma äitini. Ymmärsin, että nyt lähdetään mulle uuteen maailmaan.
Mä nukuin kuitenkin hyvin ja ennenkuin uni tuli, mun silmien eteen avautui tähtitaivas ja sen miljoonat tähdet. Ne kiersivät ja lentelivät pitkin poikin taivaan kantta, asettuen oikein suureksi sydämeksi. Mä piirtäisin sen kuvan tähän jos osaisin, mutten niin kaunista maisemaa saa koskaan tehtyä.
Ymmärsin kuitenkin, että nyt ollaan tulossa isojen asioiden äärelle.
Tiistai aamuna poikani oli lupautunut käyttämään mua Helsingissä, ettei tarvinnut jännittää siellä ajamista.
Me löysimme paikan varsin helposti ja Jani meni menojaan.Mä jäin ulos tupakalle ja odottelin kellon tulevan 11. En halunnut olla oikeastaan yhtään etuajassa, sillä Juha oli jo puhelimessa sanonut, että kello 11 oli hänelle varhainen aamuyö ja hoito kestää noin 2 tuntia. Siinä olisi mulle tekemistä, siis 2,ssa tunnissa. Olla paikoillaan 2 tuntia ja vieläpä tuntemattoman miehen kanssa. :)
Mies saapui yllättäen kulman takaa ja mä huikkasin tervehdyksen ja sanoin seuraavani kohta perässä.
Mies näytti isokokoiselta ja komeasti ruskettuneelta. Mua alkoi entistä enemmän jännittää, mä olen aika arka vieraiden miesten suhteen, mutta sisään menin ja voin rehellisesti sanoa, että se oli tämän vuoden paras päätös.
Juha aloitti keskustelun kysymällä miksi olin tullut. Mä luettelin syyni ja hän kyseli lisää. Mun migreeni oli omasta mielestäni, vasemman jalan lisäksi pääasia, joiden vuoksi olin tullut ja niin varmasti olikin, mutta Juha aloitti lähestymään asioita sellaisesta kulmasta, jota en ollut odottanut.
Ainoastaan mietin jälkeenpäin sitä, miksi Juhalla oli ollut papereita sylissään silloin kun aloitettiin keskustelu, muttei hän koskaan mun siellä ollessani kirjoittanut papereihin sanaakaan.
Hoito alkoi, siirryin hoitopöydälle. Juha kertoi kokoajan mitä tapahtuu, mihin laittaa piikit ja miksi. Piikkejä ei tullut tällä kertaa kovin monta, en muista nyt edes lukumäärää.
Hän peitteli huolellisesti minut peittojen alle ja alkoi pään kohdalta akupunktio hieronnalla tai painelulla. Päästä edettiin luonnollisesti olkapäille ja astma pisteisiin.
Mun jalat alkoi elämään omaa elämää ja ne vapisivat ja tärisivät. Kylmiä väristyksiä, kuumia väristyksiä ja horkkamaista palelua. Silmien eteen alkoi tulla kullankeltaista väriä, isona pallona. Kerroin sen Juhalle, hän sanoi sen olevan jotain,,,en muista mitä, itselleni se oli viisauden, taidon ja ymmärryksen ja puhdistamisen väri.
Juha availi pisteitä ja teki paljon työtä. Yhdessä kohtaa huomasin, että olin sulkenut silmäni (mitä en yleensä tee) ja siinä kohtaa Juha availi astma pisteitä rintarangasta. Hän puhui hiljaisella äänellä, lähes kuiskaten, en tiedä mitä, mä tipuin siinä kohtaa ihan omiin maailmoihini. Suuri kaunis vihreä pallomainen väri saavutti sydänkeskuksen ja viimeiset sanat mitä kuulin, "sydän on paljon muutakin kuin pumppaava elin" ja hän piti siinä kohtaa tauon. Mun päähäni tuli sanat, niin, se on rakkaus. Juha jatkoi lausettaan, se lähettää rakkautta kehon eri osiin. Voi olla, että sana muoto ei ole ihan oikea, mutta näin muistaisin sen olevan.
Mä tipuin taas siinä lumoavan hiljaisessa tunnelmassa omiin kuviini. Mä muistin äidin selkeästi semmoisena kun hän oli nuorena ja minä pienenä. Istuttiin äidin kanssa mökin laiturilla , oltiin ostamassa ihanaa tumman sinistä talvitakkia ja paljon muuta. Mulle tuli ikävä äitiä ja mua hymyilytti, sillä nenässä alkoi tuoksua mökki sauna ja äidin letut.
Juha teki jotain vielä jalkojen ja käsien kanssa, mutta se meni ohi. Siinä vaiheessa kun neulat otettiin pois, aloin havahtua ympäristöön uudelleen ja säikähdin hieman sitä, etten ollutkaan huoneessa yksin. niin totaalisesti muistot olivat vallanneet mieleni ja aistini. Sen verran havahduin kuitenkin ja kysyin paljonko kello oli. Se oli siinä vaiheessa jo 10 vaille 1, eli hoito aika alkoi olla lopussa.
Mä hämmästyin todellakin ajan kulua, miten se oli mennyt kuin siivillä. Ajan taju oli hetkeksi kadonnut ja hyvä niin, sillä sellaiset hetket hektisessä elämän tyylissä on puhdasta kultaa.
Juha käsitteli vielä kämmenet ja sormet, alkoi olla jo valmista.
Totta puhuakseni, en olisi millään halunnut nousta hoitopöydältä ylös, vaan jäädä siihen, lämpimien peittojen alle ja jatkaa omien kuvien katselua.
Oli kuitenkin aika nousta ja pukeutua. Mä hämmennyin edelleen kun mies saattoi ulko-ovelle asti. En tiedä, ajatteliko, että tuo nais parka on niin puusta pudonnut, ettei löydä ulos :)
Ulko-ovella teki mieli halata ja kiittää, mutten uskaltanut tehdä niin. Tyydyin vaan toteamaan, palataan ja kiitos, tai toivottavasti tajusin edes kiitos sanoa.
Juhan kädet jäi polttamaan mun hartioita ja mä olin loppuillan kuumissani. Niin paljon ja kohinalla mun sisälläni virtasi uudet energiat ja hykertely oli loputonta.
Yön nukuin huonosti, vain muutaman tunnin, mutta se oli sitäkin mielenkiintoisempi kokemus siinä energia määrässä.
KIITOS JUHA JÄNTTI.<3 <3
Hankalaksi sen tekee vain se seikka, etten uskalla ihan kaikkien käsittelyyn mennä, varsinkaan jos kysymyksessä on täysin tuntematon ihminen eikä kukaan tuttu tai tutun tuttu tai edes puoli tuttu ole käynyt tai edes tietoinen ihmisestä.
Mä huomion noin puoli vuotta sitten erään parantajan facesta. Mä seurailin hänen työskentelyään sieltä käsin ja katselin kuvia. Osallistuin muutamiin hänen etä hoitoihin ja varmistuin siitä, että tässä olisi ihminen, joka on joka solullaan perehtynyt siihen mitä tekee, kunnioittaen arvoja ja jokaisen omaa tahtoa, sillä arvokkuudella mikä vastasi omaa käsitystäni energiahoitojen luonteesta.
Pyörittelin mielessäni jonkin aikaa ajatusta Juhan hoitoon menosta. Jostain syystä jännitti, vaikka luottamus olikin syntynyt jo aiemmin, edellä mainittujen asioiden johdosta. Mä en ollut koskaan tavannut häntä.
Laitoin varovasti viestiä kysyen hintaa, hoidon pituutta ja muita ihan käytännön asioita. Puhuttiin kuitenkin pääkaupunkiseudulla tapahtuvasta hoidosta, eikä minulla ollut mitään käsitystä hinta tasosta.
Täällä, omalla paikkakunnallani 45 minuutin hoito maksaa n. 55-60€.
Oletin hoidon olevan 100e luokkaa, jonka olisin kyllä maksanut, ei siinä mitään. Halusin vaivoihin helpotusta ja se olisi ollut vielä siedettävä hinta.
Sain vihdoin kerättyä rohkeuteni ja soitin. Ensimmäisellä soitto yrityksellä puhelu katkesi melkein ensimmäisen tuuttauksen jälkeen. Sen jälkeen meni muutama tunti ennenkuin uskalsin yrittää uudelleen.
Juha vastasi ja sain ajan 3 viikon kuluttua.
Tuon 3 viikon aikana mietin paljon, koska mua jännitti. Mä niin toivoin, siis ihan koko pienen sydämeni voimin, että mua vastassa olisi rauhallinen, ystävällinen ja taitava hoitaja, eikä "tarramies". Tarramiehellä tarkoitan semmoisia miehiä, joiden kanssa ei oikeasti voi puhua chätissä(kään) mitään, vaan tulee tarrakaupasta ostettuja tarroja. Mä arvostan edelleen ajatusten vaihtoa ja sitä, että puhutaan oikeasti sanoilla.Mä olen niin yksinkertainen ihminen, etten välttämättä ymmärrä jos kysyn ja vastaus on joku tanssiva hiiri, jolla on korvalaput korvilla. Mitä mun pitäisi siitä ymmärtää. En tiedä.
Edellisenä iltana, ennen nukahtamista ajattelin seuraavan päivän hoitoa. Päässäni alkoi oikea neljän ruuhka ja päälimmäiseksi mieleeni nousi oma äitini. Ymmärsin, että nyt lähdetään mulle uuteen maailmaan.
Mä nukuin kuitenkin hyvin ja ennenkuin uni tuli, mun silmien eteen avautui tähtitaivas ja sen miljoonat tähdet. Ne kiersivät ja lentelivät pitkin poikin taivaan kantta, asettuen oikein suureksi sydämeksi. Mä piirtäisin sen kuvan tähän jos osaisin, mutten niin kaunista maisemaa saa koskaan tehtyä.
Ymmärsin kuitenkin, että nyt ollaan tulossa isojen asioiden äärelle.
Tiistai aamuna poikani oli lupautunut käyttämään mua Helsingissä, ettei tarvinnut jännittää siellä ajamista.
Me löysimme paikan varsin helposti ja Jani meni menojaan.Mä jäin ulos tupakalle ja odottelin kellon tulevan 11. En halunnut olla oikeastaan yhtään etuajassa, sillä Juha oli jo puhelimessa sanonut, että kello 11 oli hänelle varhainen aamuyö ja hoito kestää noin 2 tuntia. Siinä olisi mulle tekemistä, siis 2,ssa tunnissa. Olla paikoillaan 2 tuntia ja vieläpä tuntemattoman miehen kanssa. :)
Mies saapui yllättäen kulman takaa ja mä huikkasin tervehdyksen ja sanoin seuraavani kohta perässä.
Mies näytti isokokoiselta ja komeasti ruskettuneelta. Mua alkoi entistä enemmän jännittää, mä olen aika arka vieraiden miesten suhteen, mutta sisään menin ja voin rehellisesti sanoa, että se oli tämän vuoden paras päätös.
Juha aloitti keskustelun kysymällä miksi olin tullut. Mä luettelin syyni ja hän kyseli lisää. Mun migreeni oli omasta mielestäni, vasemman jalan lisäksi pääasia, joiden vuoksi olin tullut ja niin varmasti olikin, mutta Juha aloitti lähestymään asioita sellaisesta kulmasta, jota en ollut odottanut.
Ainoastaan mietin jälkeenpäin sitä, miksi Juhalla oli ollut papereita sylissään silloin kun aloitettiin keskustelu, muttei hän koskaan mun siellä ollessani kirjoittanut papereihin sanaakaan.
Hoito alkoi, siirryin hoitopöydälle. Juha kertoi kokoajan mitä tapahtuu, mihin laittaa piikit ja miksi. Piikkejä ei tullut tällä kertaa kovin monta, en muista nyt edes lukumäärää.
Hän peitteli huolellisesti minut peittojen alle ja alkoi pään kohdalta akupunktio hieronnalla tai painelulla. Päästä edettiin luonnollisesti olkapäille ja astma pisteisiin.
Mun jalat alkoi elämään omaa elämää ja ne vapisivat ja tärisivät. Kylmiä väristyksiä, kuumia väristyksiä ja horkkamaista palelua. Silmien eteen alkoi tulla kullankeltaista väriä, isona pallona. Kerroin sen Juhalle, hän sanoi sen olevan jotain,,,en muista mitä, itselleni se oli viisauden, taidon ja ymmärryksen ja puhdistamisen väri.
Juha availi pisteitä ja teki paljon työtä. Yhdessä kohtaa huomasin, että olin sulkenut silmäni (mitä en yleensä tee) ja siinä kohtaa Juha availi astma pisteitä rintarangasta. Hän puhui hiljaisella äänellä, lähes kuiskaten, en tiedä mitä, mä tipuin siinä kohtaa ihan omiin maailmoihini. Suuri kaunis vihreä pallomainen väri saavutti sydänkeskuksen ja viimeiset sanat mitä kuulin, "sydän on paljon muutakin kuin pumppaava elin" ja hän piti siinä kohtaa tauon. Mun päähäni tuli sanat, niin, se on rakkaus. Juha jatkoi lausettaan, se lähettää rakkautta kehon eri osiin. Voi olla, että sana muoto ei ole ihan oikea, mutta näin muistaisin sen olevan.
Mä tipuin taas siinä lumoavan hiljaisessa tunnelmassa omiin kuviini. Mä muistin äidin selkeästi semmoisena kun hän oli nuorena ja minä pienenä. Istuttiin äidin kanssa mökin laiturilla , oltiin ostamassa ihanaa tumman sinistä talvitakkia ja paljon muuta. Mulle tuli ikävä äitiä ja mua hymyilytti, sillä nenässä alkoi tuoksua mökki sauna ja äidin letut.
Juha teki jotain vielä jalkojen ja käsien kanssa, mutta se meni ohi. Siinä vaiheessa kun neulat otettiin pois, aloin havahtua ympäristöön uudelleen ja säikähdin hieman sitä, etten ollutkaan huoneessa yksin. niin totaalisesti muistot olivat vallanneet mieleni ja aistini. Sen verran havahduin kuitenkin ja kysyin paljonko kello oli. Se oli siinä vaiheessa jo 10 vaille 1, eli hoito aika alkoi olla lopussa.
Mä hämmästyin todellakin ajan kulua, miten se oli mennyt kuin siivillä. Ajan taju oli hetkeksi kadonnut ja hyvä niin, sillä sellaiset hetket hektisessä elämän tyylissä on puhdasta kultaa.
Juha käsitteli vielä kämmenet ja sormet, alkoi olla jo valmista.
Totta puhuakseni, en olisi millään halunnut nousta hoitopöydältä ylös, vaan jäädä siihen, lämpimien peittojen alle ja jatkaa omien kuvien katselua.
Oli kuitenkin aika nousta ja pukeutua. Mä hämmennyin edelleen kun mies saattoi ulko-ovelle asti. En tiedä, ajatteliko, että tuo nais parka on niin puusta pudonnut, ettei löydä ulos :)
Ulko-ovella teki mieli halata ja kiittää, mutten uskaltanut tehdä niin. Tyydyin vaan toteamaan, palataan ja kiitos, tai toivottavasti tajusin edes kiitos sanoa.
Juhan kädet jäi polttamaan mun hartioita ja mä olin loppuillan kuumissani. Niin paljon ja kohinalla mun sisälläni virtasi uudet energiat ja hykertely oli loputonta.
Yön nukuin huonosti, vain muutaman tunnin, mutta se oli sitäkin mielenkiintoisempi kokemus siinä energia määrässä.
KIITOS JUHA JÄNTTI.<3 <3
Kommentit
Lähetä kommentti