Keinuntaa
Puoli kahdeksan, lauantai-iltana.
Mä olin taas vähän myöhässä, en saanut noustua saunanlauteita, vaan katselin sen raollaan olevasta ikkunasta, tulvivan kylmän höyryn keskeltä kirkasta taivasta. Tähtiä oli paljon ja mä olin melko varma, että Pohjan tähti loisti kirkkaana, minusta katsottuna se oli oikealla puolella taivasta. Mä pidän tähdistä, voisin tuijotella niitä tunti kausia. Hartolla on pieni kaukoputki, jonka viritän aina sillointällöin kotimme parvekkeelle. Tähdet muistuttavat omasta pienuudesta ja antavat äärettömyyden tunteen.
Olimme sopineet Samin kanssa energia buustauksen tasan puoli kahdeksaksi.
Istuin lauteilla ja tein pois lähtöä. Mua alkoi keinuttaa. Ei samalla tavalla kuin silloin kuin huippaa, vaan tämän keinunnan tunnistan energian liikkeeksi ja se alkaa keinuttaa ja on pakko pysyä paikoillaan.
Istuin ja odotin keinunnan tasaantuvan. Tällä kertaa keinuminen oli voimakasta ja lämmin aalto valtasi kehon. Se alkoi tuntua niskassa ja siirtyi lapaluiden kohtaan kipeää tekevästi. Kipu kesti vain hetken. Energia liikkui käsiin, jättäen ne veltoksi ja voimattomaksi. Viime kuukausina vanha tuttu tenniskyynerpää oli muistutellut olemassa olostaan ja viiltävä kipu tuntui ranteissa. Kävelin varovasti sängylle ja painon silmäni kiinni. Tumman sininen väri teki spiraalimaista liikettä suljettujen luomien alla nousten korkeammalle ja korkeammalle. Keinunta tuntui koko kropassani ja uinuin sinisessä kylvyssä. Jossain kohtaa tuntui kuin joku olisi tarttunut käteeni ja ravistellut lötköksi mennyttä kättäni kuin räsymattoa. Käsi eli omaa elämäänsä ja tärinä kesti muutaman minuutin, siirtyen toiseen käteeni. Ravisteltiin lihas kireyksiä ja sormenpäitä sattui. Niissä tuntui kylmälle.
Kuulin jostain toisesta huoneesta äitini kutsuvan minua, mutten saanut sanaa suustani ja keho tuntui liimautuneen kiinni sänkyyn. Oikeastaan tuntui siltä, kun kaikki lihakset olisivat olleet maratonin jälkeen väsyneet, voimattomat ja kosketus arat. Mua alkoi nukuttaa. Vaivuin johonkin kevyeen unen ja valvetilan välimaastoon ja energia virta näyttäytyi hennon vaalean vihreänä pallomaisena virtauksena. Olo oli rauhallinen. Sitä rauhallisuuden ja hyvänolon tunnetta on aika vaikea kuvailla, se on niin ainutlaatuista. Jopa kävely tuntuu muuttuvan ja askeleet tuntuvat paljon vakaimmilta. Olo on juurettunut,jalat tiukasti maassa, pään hipoessa taivasta.
Alaselkäni oli kireä ja toisella puolella lantiota tuntui kuin terävä puukon kärki olisi pystyssä. 25 vuoden pituinen seisomatyö on alkanut tuntua koko kehossa, eikä ainoastaan lonkissa. Työpäivien jälkeen jalat on nostettava kohti kattoa, makailtava piikkimatolla tai päästävä lenkille. Tähän aikaan vuodesta lenkkeily on lähes mahdotonta, sillä huonon tasapainoni vuoksi ei poluille ole näin liukkailla keleillä mitään asiaa, ei edes sauvojen kanssa. Mutta apua tuli selkään ja jalkoihin.
Reisissä tuntui neulanpistoilta. Pistely liikkui ylös ja alas puolelta toiselle. Reiden ulko syrjän lihas "lompsahteli" ja polven ylä puolella elohiiri hyppi tasajalkaa.
Joitakin vuosia sitten liukastuin betoni rappusissa puulaatikoita kantaessani ja reisilihas oli osittain revennyt. Se kesti pitkään parantua ja voimistua. Sen
Liitos kohdassa tuntui nytkin painetta ja kutinaa, teki mieli raapia. Kädet makasivat kuitenkin vatsani päällä edelleen voimattomina ja lihakset täysin rentoutuneina.
Energia buusti jatkoi matkaansa alas nilkkaan, pistellen, kutittaen ja siristen.
Vasen jalka oli se, joka on ottanut iskut vastaan joka kerta kun olen milloin missäkin telonut itseäni. Joskus aika ajoin vasemman nilkan kohtaan nousee kananmunan kokoinen pehmeä patti, joka kuulemma johtuu jalan väärästä asennosta ja rasituksesta. Patti ei ole suinkaan kipeä, mutta hankaloitaa tennareiden käyttöä.
Nilkkaa oijottiin taas toiseen asentoon ja pyöriteltiin. Tuli tunne kuinka nilkka kääntyisi vaivattomasti 360 asteen ympyrää ja voi luoja millä vauhdilla se lämpeni pyörityksen tauottua.
Hoidon loppu puolella keskellä päätäni tuntui kevyt pyöritys. Tuntui siltä, kuin joku hento käsi olisi pyörittänyt hiuksia ja hennosti pyörittänyt päänahkaa. Olo oli kevyt ja lihakset vielä jonkin aikaa veltot ja voimattomat
Nukuin seuraavan yön harvinaisen levollisesti ja taivaalla olevat tähdet saivat rauhassa loistaa loistoaan ilman minua.
Muutamat päivät meni rauhallisesti, niin rauhassa ja tyynesti, ettei työasiat tulleet kotiin asti vaikka viime aikojen henkinen kantti on ollut koetuksella.
Aikaa on kulunut nyt viikko viime latauksesta. Ajatus tulevasta on selkeytynyt ja ymmärrys siitä miksi käsiä on niin voimallisesti hoidettu.
Seuraavaa aikaa emme ole sopineet, nyt on tunne, että pitää odottaa hetki ja antaa oivallusten nousta pintaan, sen mikä on tarkoitus tullakin tähän hetkeen.
Kiitos, kiitos, kiitos.
Mä olin taas vähän myöhässä, en saanut noustua saunanlauteita, vaan katselin sen raollaan olevasta ikkunasta, tulvivan kylmän höyryn keskeltä kirkasta taivasta. Tähtiä oli paljon ja mä olin melko varma, että Pohjan tähti loisti kirkkaana, minusta katsottuna se oli oikealla puolella taivasta. Mä pidän tähdistä, voisin tuijotella niitä tunti kausia. Hartolla on pieni kaukoputki, jonka viritän aina sillointällöin kotimme parvekkeelle. Tähdet muistuttavat omasta pienuudesta ja antavat äärettömyyden tunteen.
Olimme sopineet Samin kanssa energia buustauksen tasan puoli kahdeksaksi.
Istuin lauteilla ja tein pois lähtöä. Mua alkoi keinuttaa. Ei samalla tavalla kuin silloin kuin huippaa, vaan tämän keinunnan tunnistan energian liikkeeksi ja se alkaa keinuttaa ja on pakko pysyä paikoillaan.
Istuin ja odotin keinunnan tasaantuvan. Tällä kertaa keinuminen oli voimakasta ja lämmin aalto valtasi kehon. Se alkoi tuntua niskassa ja siirtyi lapaluiden kohtaan kipeää tekevästi. Kipu kesti vain hetken. Energia liikkui käsiin, jättäen ne veltoksi ja voimattomaksi. Viime kuukausina vanha tuttu tenniskyynerpää oli muistutellut olemassa olostaan ja viiltävä kipu tuntui ranteissa. Kävelin varovasti sängylle ja painon silmäni kiinni. Tumman sininen väri teki spiraalimaista liikettä suljettujen luomien alla nousten korkeammalle ja korkeammalle. Keinunta tuntui koko kropassani ja uinuin sinisessä kylvyssä. Jossain kohtaa tuntui kuin joku olisi tarttunut käteeni ja ravistellut lötköksi mennyttä kättäni kuin räsymattoa. Käsi eli omaa elämäänsä ja tärinä kesti muutaman minuutin, siirtyen toiseen käteeni. Ravisteltiin lihas kireyksiä ja sormenpäitä sattui. Niissä tuntui kylmälle.
Kuulin jostain toisesta huoneesta äitini kutsuvan minua, mutten saanut sanaa suustani ja keho tuntui liimautuneen kiinni sänkyyn. Oikeastaan tuntui siltä, kun kaikki lihakset olisivat olleet maratonin jälkeen väsyneet, voimattomat ja kosketus arat. Mua alkoi nukuttaa. Vaivuin johonkin kevyeen unen ja valvetilan välimaastoon ja energia virta näyttäytyi hennon vaalean vihreänä pallomaisena virtauksena. Olo oli rauhallinen. Sitä rauhallisuuden ja hyvänolon tunnetta on aika vaikea kuvailla, se on niin ainutlaatuista. Jopa kävely tuntuu muuttuvan ja askeleet tuntuvat paljon vakaimmilta. Olo on juurettunut,jalat tiukasti maassa, pään hipoessa taivasta.
Alaselkäni oli kireä ja toisella puolella lantiota tuntui kuin terävä puukon kärki olisi pystyssä. 25 vuoden pituinen seisomatyö on alkanut tuntua koko kehossa, eikä ainoastaan lonkissa. Työpäivien jälkeen jalat on nostettava kohti kattoa, makailtava piikkimatolla tai päästävä lenkille. Tähän aikaan vuodesta lenkkeily on lähes mahdotonta, sillä huonon tasapainoni vuoksi ei poluille ole näin liukkailla keleillä mitään asiaa, ei edes sauvojen kanssa. Mutta apua tuli selkään ja jalkoihin.
Reisissä tuntui neulanpistoilta. Pistely liikkui ylös ja alas puolelta toiselle. Reiden ulko syrjän lihas "lompsahteli" ja polven ylä puolella elohiiri hyppi tasajalkaa.
Joitakin vuosia sitten liukastuin betoni rappusissa puulaatikoita kantaessani ja reisilihas oli osittain revennyt. Se kesti pitkään parantua ja voimistua. Sen
Liitos kohdassa tuntui nytkin painetta ja kutinaa, teki mieli raapia. Kädet makasivat kuitenkin vatsani päällä edelleen voimattomina ja lihakset täysin rentoutuneina.
Energia buusti jatkoi matkaansa alas nilkkaan, pistellen, kutittaen ja siristen.
Vasen jalka oli se, joka on ottanut iskut vastaan joka kerta kun olen milloin missäkin telonut itseäni. Joskus aika ajoin vasemman nilkan kohtaan nousee kananmunan kokoinen pehmeä patti, joka kuulemma johtuu jalan väärästä asennosta ja rasituksesta. Patti ei ole suinkaan kipeä, mutta hankaloitaa tennareiden käyttöä.
Nilkkaa oijottiin taas toiseen asentoon ja pyöriteltiin. Tuli tunne kuinka nilkka kääntyisi vaivattomasti 360 asteen ympyrää ja voi luoja millä vauhdilla se lämpeni pyörityksen tauottua.
Hoidon loppu puolella keskellä päätäni tuntui kevyt pyöritys. Tuntui siltä, kuin joku hento käsi olisi pyörittänyt hiuksia ja hennosti pyörittänyt päänahkaa. Olo oli kevyt ja lihakset vielä jonkin aikaa veltot ja voimattomat
Nukuin seuraavan yön harvinaisen levollisesti ja taivaalla olevat tähdet saivat rauhassa loistaa loistoaan ilman minua.
Muutamat päivät meni rauhallisesti, niin rauhassa ja tyynesti, ettei työasiat tulleet kotiin asti vaikka viime aikojen henkinen kantti on ollut koetuksella.
Aikaa on kulunut nyt viikko viime latauksesta. Ajatus tulevasta on selkeytynyt ja ymmärrys siitä miksi käsiä on niin voimallisesti hoidettu.
Seuraavaa aikaa emme ole sopineet, nyt on tunne, että pitää odottaa hetki ja antaa oivallusten nousta pintaan, sen mikä on tarkoitus tullakin tähän hetkeen.
Kiitos, kiitos, kiitos.
Kommentit
Lähetä kommentti