Stressinhoitoa JJ/ kertojana asiakas
Stressi oli iskeytynyt muhun kuin kärpäspaperi, taas kerran.
Samassa rytäkässä katosi ruokahalu ja unet. Jokainen antoi neuvoja ja
apuaan, mä vaan olin niin väsyksissä, etten halunnut oikeastaan
ottaa vastaan mitään tai edes tavata ketään.
Kaikista eniten halusin käpertyä omaan olotilaani, kuunnella ja katsoa, tai olla kuuntelematta ja katsomatta. Olin niin poikki, ettei minun ollut oikeastaan hyvä olla missään. Tiedän, itse halusin näin ja noin, ei pitäisi valittaa, silti tunteet olivat aitoja ja elämä todellista, joka minuutti. päätös oli kuitenkin tehty ja muutto uuteen kotiin oli muutama viikko sitten.
Olo oli väsymystä lukuun ottamatta siedettävä ,vaikka olinkin itkeä pillittänyt monta päivää tai oikeastaan monta viikkoa.
Enää ei itkettänyt, eteenpäin kuin mummo lumessa.
Perjantai aamuyöstä heräsin suu kuivana kuin saharan aavikko, päätä särki julmetusti ja joka rööri oli tukossa. Onneksi oli akupunktio hoito illalla.
Mulla oli viimeinen hoitoaika, Juha oli aloittanut puolilta päivin ja mun aikani oli illalla puoli kymmeneltä. Mies oli luvannut hoitaa niinkin myöhään, vaikka seuraavana aamuna hänellä oli jo ihan muuta menoa.
Ihailtavaa jaksamista ja omistautumista työlle, mun suunnalta tulee iso kunnioitus miehen työmoraalia kohtaan.
Kaiken lisäksi, sain ensiapua jo päivällä hoitojen välissä noin 5 minuutin ajan. Olo helpottui jo siinä kohtaan niin paljon, että kirjoitus alkoi luistaa.
Luonnollisesti mua aloitettiin hoitamaan päänsäryn ja yleisen stressin tiimoilta. Sanoin Juhalle, että toivoisin tällä kertaa kevyttä energiaa, sitä en tietenkään ennalta tiennyt, miten energia alkaa työskennellä ja kuinka valmis itse olin kohtaamaan esille tulevia asioita.
Juha laittoi jalkoihin muutaman neulan, samoin käsiin. Täytyy sanoa, että tällä kertaa neuloitetut pisteet olivat todella kipeät.Juha totesi, että maksan pisteeseen (oikeassa sääressä),oli pitänyt tökätä neula oikein kunnolla, niin kireältä se oli tuntunut. Tämän pisteen hän oli valinnut intituutiotaan käyttäen.
Jalassa alkoi hyvin nopeasti neulan laiton jälkeen ulkosyrjää pitkin kulkeva hyökyaalto -liike. Tuntui, kuin lämmin, iso massa alkoi liikkua ja jalka tärisi ja hytkyi. Se oli lähestulkoon sellainen tunne, kun työpäivän jälkeen nostaa jalat kohti kattoa ja nilkan kohdalta alkaa valua painavaa massaa alaspäin. Tämä tunne oli vaan potenssiin kymmenen.
Aikansa täristyään jalka rauhottui taas aloilleen ja kehon läpi alkoi kulkea iso ja polttavalta tuntuva sähkövirtaan verrattavissa oleva jännite . Enää ei tuntemusta voi kuvailla pienien hiirien vilinällä, nyt oli todellakin kuin voima linjassa kulkeva suur jännite.
Juha piteli käsiään päällekäin rinakehän keskiosassa, vasen alla, oikea käsi päällä. "Energia tulee mulle kuin tuubimainen puikko, joka siirtyy mun sydän keskukseen ja sieltä ohjaan sen käsiini." tunnetko?
Tunsinhan minä, energia oli niin kirkasta, etten pystynyt edes silmiä siristellen sitä katsomaan.
Juha nosti välillä kädet noin 5 sentin päähän ihosta ja laski takaisin rinnalle. Joka kerta käsien noustessa ja laskiessa, energia virtaus muuttui. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun katsoin edestakaisin liikkuvaa sahalaitaista energiaa, joka oli huomattavasti kirkkaampi kuin edellis kerran tähtisäde välähtely, tällä kertaa oli tosiaan korkeat energiat läsnä. Jopa Juhan kädet tärisivät, laittoipa hän ne mihin kohtaan tahansa. Sen pystyi tuntemaan helposti.
Juhan pidellessä käsiään sydämen kohdalla silmieni eteen nousi, katon korkeudelle, kirkkaan punainen, suuri pallon muotoinen energia. Se oli näkyvissä normaalia kauemmin ja oli niin kirkas, että silmiini sattui. Sen jälkeen energia alkoi lipua kuin järven pinta, johon auringon säteet osuvat kirkkaasti sen liikkuessa hitaasti edestakaisin.
Erikoisia energioita, en ole koskaan aikaisemmin nähnyt tällaisia vaihteluja ja kirkkautta.
Juhan alkaessa painella käsin pisteitä jaloissa, minun ollessani vatsallani, energia muuttui isoiksi puikoiksi, joiden väri vaihteli tumman sinisestä vaalean siniseen.
Jalat, polvitaipeen takaa olivat kipeät, niin kipeät, että puhe loppui kesken lauseen, oli pakko vetää henkeä ja olisi tehnyt mieli vetää jalka pois. Se oli virtsarakon piste. Tukossa, mikä tukossa. Kauaa ei pistettä tarvinnut kuitenkaan painaa, kun se antoi periksi ja kipu hellitti.
Samaa sarjaa jakettiin jalkapohjiin, joka kosketus tuntui kuin puukon kärki olisi työnnetty sisään ja syvälle. Olin tosiaan ressi pisteineni aika kireänä. :)
Juha jatkoi moksauksella.Se näytti sikarilta ja tuoksui erikoiselta. Juha laittoi sikarin lähelle ihoa, valitsemiinsa kohtiin. Sikari oli paikoillaan jokaisessa kohdassa niin kauan aikaa, ennenkuin se rupesi tuntumaan polttavalle.
Sen tarkoituksena oli tehostaa hoitoa, poistaa kipua ja lisätä liikettä.
Nyt en enää jännitä hoitoa, sen sijaan jännitän sen jälkeistä omaa olotilaani ja sitä miten mä itse alan työstämään asioita. Mun työni alkaa siitä mihin hoitaja lopettaa.
Seuraavana aamuna heräsin tavallista myöhempää ja tuttu kelluva olotila oli jälleen päällimmäisenä. Kahvikaan ei auttanut tällä kertaa piristämään tai herättämään mua tähän uuteen päivään. Istuin sohvalla, näkemättä tai kuulematta oikein mitään. Taustalla soi hiljaa musiikki, annoin ajatusten virrata omaa tahtiaan, yrittäen edes ottaa mistään kiinni . Olin vaan ja hengitin, olo oli kevyt.
Kehossa tuntui, oikeastaan joka lihaksessa pientä, hellää kipua. Ei särkenyt mihinkään, iho oli paikka paikoin kosketus arka ja olo oli rauhallinen, jopa raukea.
Kuulin puhelimen piippaavan, mutten jaksanut reagoida enkä vastata. Nukahdin uudelleen, heräsin vasta aamun valjettua päiväksi, mikä on hyvin harvinaista.
Koko päivä meni jotenkin utuisesti. Mussa oli herännyt paljon sellaisia tunteita ja tuntemuksia, mitkä olin luullut kadottavani ajat sitten. Olin oikeastaan hämmästynyt omista ajatuksistani, jotka olivat yhdessä päivässä kääntyneet jälleen kerran täysin päälaelleen.
Juha tulee seuraavan kerran Lahteen 15. Tammikuuta. Aikaa on reilu kuukausi, joten jos tunnet tarvetta tähän miellyttävään ja monipuoliseen hoitoon, ota rohkeasti yhteyttä.
Löydät Juhan facesta/ Wu Xing Wellness.
Kaikista eniten halusin käpertyä omaan olotilaani, kuunnella ja katsoa, tai olla kuuntelematta ja katsomatta. Olin niin poikki, ettei minun ollut oikeastaan hyvä olla missään. Tiedän, itse halusin näin ja noin, ei pitäisi valittaa, silti tunteet olivat aitoja ja elämä todellista, joka minuutti. päätös oli kuitenkin tehty ja muutto uuteen kotiin oli muutama viikko sitten.
Olo oli väsymystä lukuun ottamatta siedettävä ,vaikka olinkin itkeä pillittänyt monta päivää tai oikeastaan monta viikkoa.
Enää ei itkettänyt, eteenpäin kuin mummo lumessa.
Perjantai aamuyöstä heräsin suu kuivana kuin saharan aavikko, päätä särki julmetusti ja joka rööri oli tukossa. Onneksi oli akupunktio hoito illalla.
Mulla oli viimeinen hoitoaika, Juha oli aloittanut puolilta päivin ja mun aikani oli illalla puoli kymmeneltä. Mies oli luvannut hoitaa niinkin myöhään, vaikka seuraavana aamuna hänellä oli jo ihan muuta menoa.
Ihailtavaa jaksamista ja omistautumista työlle, mun suunnalta tulee iso kunnioitus miehen työmoraalia kohtaan.
Kaiken lisäksi, sain ensiapua jo päivällä hoitojen välissä noin 5 minuutin ajan. Olo helpottui jo siinä kohtaan niin paljon, että kirjoitus alkoi luistaa.
Luonnollisesti mua aloitettiin hoitamaan päänsäryn ja yleisen stressin tiimoilta. Sanoin Juhalle, että toivoisin tällä kertaa kevyttä energiaa, sitä en tietenkään ennalta tiennyt, miten energia alkaa työskennellä ja kuinka valmis itse olin kohtaamaan esille tulevia asioita.
Juha laittoi jalkoihin muutaman neulan, samoin käsiin. Täytyy sanoa, että tällä kertaa neuloitetut pisteet olivat todella kipeät.Juha totesi, että maksan pisteeseen (oikeassa sääressä),oli pitänyt tökätä neula oikein kunnolla, niin kireältä se oli tuntunut. Tämän pisteen hän oli valinnut intituutiotaan käyttäen.
Jalassa alkoi hyvin nopeasti neulan laiton jälkeen ulkosyrjää pitkin kulkeva hyökyaalto -liike. Tuntui, kuin lämmin, iso massa alkoi liikkua ja jalka tärisi ja hytkyi. Se oli lähestulkoon sellainen tunne, kun työpäivän jälkeen nostaa jalat kohti kattoa ja nilkan kohdalta alkaa valua painavaa massaa alaspäin. Tämä tunne oli vaan potenssiin kymmenen.
Aikansa täristyään jalka rauhottui taas aloilleen ja kehon läpi alkoi kulkea iso ja polttavalta tuntuva sähkövirtaan verrattavissa oleva jännite . Enää ei tuntemusta voi kuvailla pienien hiirien vilinällä, nyt oli todellakin kuin voima linjassa kulkeva suur jännite.
Juha piteli käsiään päällekäin rinakehän keskiosassa, vasen alla, oikea käsi päällä. "Energia tulee mulle kuin tuubimainen puikko, joka siirtyy mun sydän keskukseen ja sieltä ohjaan sen käsiini." tunnetko?
Tunsinhan minä, energia oli niin kirkasta, etten pystynyt edes silmiä siristellen sitä katsomaan.
Juha nosti välillä kädet noin 5 sentin päähän ihosta ja laski takaisin rinnalle. Joka kerta käsien noustessa ja laskiessa, energia virtaus muuttui. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun katsoin edestakaisin liikkuvaa sahalaitaista energiaa, joka oli huomattavasti kirkkaampi kuin edellis kerran tähtisäde välähtely, tällä kertaa oli tosiaan korkeat energiat läsnä. Jopa Juhan kädet tärisivät, laittoipa hän ne mihin kohtaan tahansa. Sen pystyi tuntemaan helposti.
Juhan pidellessä käsiään sydämen kohdalla silmieni eteen nousi, katon korkeudelle, kirkkaan punainen, suuri pallon muotoinen energia. Se oli näkyvissä normaalia kauemmin ja oli niin kirkas, että silmiini sattui. Sen jälkeen energia alkoi lipua kuin järven pinta, johon auringon säteet osuvat kirkkaasti sen liikkuessa hitaasti edestakaisin.
Erikoisia energioita, en ole koskaan aikaisemmin nähnyt tällaisia vaihteluja ja kirkkautta.
Juhan alkaessa painella käsin pisteitä jaloissa, minun ollessani vatsallani, energia muuttui isoiksi puikoiksi, joiden väri vaihteli tumman sinisestä vaalean siniseen.
Jalat, polvitaipeen takaa olivat kipeät, niin kipeät, että puhe loppui kesken lauseen, oli pakko vetää henkeä ja olisi tehnyt mieli vetää jalka pois. Se oli virtsarakon piste. Tukossa, mikä tukossa. Kauaa ei pistettä tarvinnut kuitenkaan painaa, kun se antoi periksi ja kipu hellitti.
Samaa sarjaa jakettiin jalkapohjiin, joka kosketus tuntui kuin puukon kärki olisi työnnetty sisään ja syvälle. Olin tosiaan ressi pisteineni aika kireänä. :)
Juha jatkoi moksauksella.Se näytti sikarilta ja tuoksui erikoiselta. Juha laittoi sikarin lähelle ihoa, valitsemiinsa kohtiin. Sikari oli paikoillaan jokaisessa kohdassa niin kauan aikaa, ennenkuin se rupesi tuntumaan polttavalle.
Sen tarkoituksena oli tehostaa hoitoa, poistaa kipua ja lisätä liikettä.
Nyt en enää jännitä hoitoa, sen sijaan jännitän sen jälkeistä omaa olotilaani ja sitä miten mä itse alan työstämään asioita. Mun työni alkaa siitä mihin hoitaja lopettaa.
Seuraavana aamuna heräsin tavallista myöhempää ja tuttu kelluva olotila oli jälleen päällimmäisenä. Kahvikaan ei auttanut tällä kertaa piristämään tai herättämään mua tähän uuteen päivään. Istuin sohvalla, näkemättä tai kuulematta oikein mitään. Taustalla soi hiljaa musiikki, annoin ajatusten virrata omaa tahtiaan, yrittäen edes ottaa mistään kiinni . Olin vaan ja hengitin, olo oli kevyt.
Kehossa tuntui, oikeastaan joka lihaksessa pientä, hellää kipua. Ei särkenyt mihinkään, iho oli paikka paikoin kosketus arka ja olo oli rauhallinen, jopa raukea.
Kuulin puhelimen piippaavan, mutten jaksanut reagoida enkä vastata. Nukahdin uudelleen, heräsin vasta aamun valjettua päiväksi, mikä on hyvin harvinaista.
Koko päivä meni jotenkin utuisesti. Mussa oli herännyt paljon sellaisia tunteita ja tuntemuksia, mitkä olin luullut kadottavani ajat sitten. Olin oikeastaan hämmästynyt omista ajatuksistani, jotka olivat yhdessä päivässä kääntyneet jälleen kerran täysin päälaelleen.
Juha tulee seuraavan kerran Lahteen 15. Tammikuuta. Aikaa on reilu kuukausi, joten jos tunnet tarvetta tähän miellyttävään ja monipuoliseen hoitoon, ota rohkeasti yhteyttä.
Löydät Juhan facesta/ Wu Xing Wellness.
Kommentit
Lähetä kommentti